Kirjallisuusessee - Medeia

Euripides - Medeia

Euripides oli yksi antiikin aikojen kuuluisimmista tragediakirjailijoista. Näytelmissään hänellä esiintyy voimakkaita naishahmoja sekä korostusta ihmisen yksilöllisyydestä. Euripideen näytelmät olivat suosittuja jo hänen elinaikanaan, mutta ne nousivat erityisesti suosioon vasta hänen kuolemansa jälkeen. Medeia näytelmä ei saavuttanut suosiotaan välittömästi, koska tragediassa Medeia surmaa lapsensa ja pakenee tekoaan. Naisen rooli näytelmässä myös on vahvempi kuin miesten, joka ei ollut tyypillistä tuohon aikaan. Euripides kirjoitti elinaikaan 92 draamaa, tosin vain 18 niistä on säilynyt kokonaisina tähän päivään asti. Medeian lisäksi toinen tunnettu tragedia on Alkestis.

Tarinassa päähenkilö on Medeia. Hän on vahva nainen, joka osaa puhua puolestaan ja on kreikkalaisessa mytologiassa noita, vaikkei tätä sanota näytelmässä. Medeia on älykäs sekä ailahteleva, ja jopa kuningas ja hänen miehensä pelkää häntä. Medeia ei ole tyypillinen antiikin ajan henkilöhahmo hänen luonteensa takia naisena, mutta myös, koska hänet kuvataan osaltaan jopa miesten yläpuolella, sillä häntä pelättiin. Toinen henkilö on imettäjä, joka on vähäarvoinen palvelijatar. Hän on Medeian puolella todella myötäelävänä. Tarinassa on myös kuoro, joka muodostuu korinttilaisista naisista ja se on myös empaattinen imettäjän tavoin. Jason taas on kreikkalainen prinssi ja Medeian mies.

Juoni on melko yksinkertainen. Tragedia alkaa tilanteesta, jossa Jason ja Medeia asuvat Korintissa ja Jason on jo hylännyt Medeian. Vierasmaalainen Medeia karkaa kuitenkin Jasonin kanssa kotimaastaan ja menee naimisiin sekä saa kaksi lasta hänen kanssaan. Jason kuitenkin aikoo naida toisen prinsessan ja tästäkös Medeia kimmastuu. Kostoksi Jasonille Medeia tappaa korinttilaisprinsessan, tämän isän ja omat lapsensa. Tämän jälkeen hän pakenee tekoaan Ateenaan ja löytää sieltä turvapaikan.

Miljöökuvaus tarinassa jää vähälle. Tapahtumat sijoittuvat Ateenaan ja Korintiin, mutta muuta ei oikeastaan kerrota. Tämä on kuitenkin tyypillistä Antiikin ajan kirjallisuudelle jossa paikat eivät ole fiktiivisiä, vaan ne sijoittuvat sen aikaisiin keskuksiin.

Myös teemaa ja aihetta on vaikea erotella tarinasta. Petetyn vaimon kosto on kuitenkin selvästi pääteemoja tarinassa. Tämä voidaan liittää naisten asemaan, olihan antiikin aikana epätasa-arvoisempaa verrattaessa nykypäivään. Kreikkalaisessa yhteiskunnassa naisen asema mieheen oli paljon alempiarvoisempi. Esille nostettava teema on myös ei- kreikkalaisen syrjintä. Tämä tulee esille Medeian sanoessa ”a-polis”, eli maaton. Tällä tarkoitetaan kodittomuutta sekä kulttuurittomuutta, olihan Medeia ”muukalaishahmo” kreikkalaisen sivilisaation keskuksessa.

Tarina on kirjoitettu dialogimaisesti eli vuoropuheluna ja runomitassa. Mielestäni kirjaa on helppo lukea, koska keskustelevat ihmiset ovat vain kuoro, imettäjä, Jason sekä Medeia. Välillä erityisesti Medeialla on pitkiäkin monologeja. Kuoron merkitys tarinassa on suuri. Kuoron naiset neutralisoivat tilannetta ja kehottavat Medeiaa hyväksymään tilanteet. Euripideelle tyypillinen loppuratkaisu on Deus ex machina, joka tarkoittaa kuvitteellisessa teoksessa yhtäkkistä ja epäuskottavaa juonenkäännettä, jossa jokin tarinan ongelma ratkaistaan ulkopuolisella ja irrallisella tekijällä tai selityksellä. Tämä on tyypillistä antiikin ajan tragedioille ja on myös merkittävä osa kyseistä tarinaa. Kieli on selkeää eikä eroa mielestäni mitenkään ns. nykykielestä, tosin kirja on saatettu suomentaa selvemmäksi.

Peppi Strandberg