perjantai 10. marraskuuta 2017

Kirjallisuusessee - Kuningas Oidipus


Sofokles- Kuningas Oidipus



Sofokles on yksi Antiikin ajan tunnetuimmista näytelmäkirjailijoista. Elinaikanaan hän oli jo kuuluisa ja voitti monia näytelmäkilpailuja. Edeltäjänsä Aiskhyloksen kuoleman jälkeen, Sofokles kohosi antiikin maailman tunnetuimmaksi näytelmäkirjailijaksi. Sofokles muutti kuitenkin myös näytelmiä siihen suntaan, millaisia ne nykypäivänä ovat. Sofokleen näytelmät uudistivat antiikin teatterikäsityksen. Sofokles lisäsi näyttelijöiden määrän kahdesta kolmeen, käytti ensimmäisenä skenografiaa eli maalattuja kulisseja, sekä kasvatti kuoron koon kahdestatoista viiteentoista. Tunnetuin Sofokleen näytelmistä on Kuningas Oidipus, joka lieneekin myös koko antiikin tunnetuin yksittäinen näytelmä. Toinen tunnettu näytelmä on Antigone.  

Teoksessa esiintyvät henkilöt ovat antiikin ajalle tyypillisesti Jumalia, kuninkaita ja sankareita. Kirjan keskiössä pyörii perhe, jonka isä on Theban kuningas ja kreikkalaisessa mytologiassa tunnettu jumalainen sankari Laios. Toinen päähenkilöistä on hänen vaimonsa Iokaste ja kolmas heidän poikansa Oidipus, joka on tarinan päähenkilö. Oidipus todella itsepäinen ja tekee nopeita johtopäätöksiä ilman päteviä perusteita. Hän on myös melko hidas ja vainoharhainen. Antiikin aikaan ihailtiin sankaritarinoita, mutta tässä tarinassa kaikkien rakastama rohkea sankari onkin tehnyt jotain hävytöntä ja peruuttamatonta, mikä onkin täydellinen vastakohta ihannesankarille. Tarinan kannalta merkittävä henkilö on myös sokea tietäjä Teiresias, joka kertoo tulevat tapahtuvat Oidipuksen syntyessä. Myöskään henkilökerronta ei ole perinteistä, sillä näytelmän henkilöiden tunteet sivuutetaan ja keskitytään oikeastaan vain lyriikkaan ja repliikkien tyylittelyyn. Henkilöiden arvomaailmaan ja luonteisiin on siis hankala keskittyä, ja näytelmä on muutenkin melko yksinkertainen.

Näytelmää katsoessaan Antiikissa ihmiset tiesivät juonen, joka tulee tapahtumaan ja pystyi näin katsomaan tarinaa ulkopuolelta ja näkemään, kuinka Oidipus käveli suoraan ansaan. Oraakkeli on ennustanut Teeban kuninkaalle Laiokselle, että tämän puolisonsa Iokasten synnyttämä poika surmaisi isänsä ja menisi naimisiin äitinsä kanssa. Niinpä Laios lähettää palvelijan tappamaan pojan, mutta vanhempien tahtoa vasten hän jättää sen puuhun sidottuna metsään. Korintin kuninkaan alamaiset kuitenkin sattuvat löytämään Oidipuksen metsästä ja antavat hänelle nimen Oidipus eli paksujalka, koska hänen jalkansa ovat turvonneet. Oidipus varttuu aikuiseksi, kunnes saa kuulla hänen ennustuksensa isän surmaamisesta ja äidin kanssa naimisiin menosta. Luullen Korintin hallitsijaparia vanhemmikseen Oidipus pakenee kotoaan ja tappaa matkalla Laioksen tietämättään, että tuntematon vanhus on todellisuudessaan hänen isänsä. Hänet valitaan Teeban uudeksi hallitsijaksi ja menee naimisiin leskikuningattaren kanssa, tietämättään äitinsä kanssa. Oidipus alkaa selvittämään Laioksen murhaa ja saa selville, että on itse tämän tappanut. Nyt kohtalon toteutuminen tulee kaikkien tietoisuuteen ja tämän seurauksena Iokaste hirttää itsensä ja Oidipus puhkaisee toisen silmänsä, jonka jälkeen hän lähtee maanpakoon. Samalla hänen vaimonsa, eli äitinsä, Iokaste tekee itsemurhan.

 Miljöönä kirjassa toimii Kreikka ja tapahtumat keskittyvät Theban ja Korintin kaupunkiin, joissa Oidipus asuu. Tämäkin on kreikkalaiselle kirjallisuudelle tyypillistä, että tapahtumat sijoittuvat oikeisiin kaupunkeihin. Miljöökuvaus kirjassa ei ole merkittävää, ja miljöö ei aukene paljoa kirjassa.

Näytelmän teemana voidaan pitää kohtaloa, koska sille se perustuu. Juoni pohjautuu Oraakkelin ennustukseen, ja katsoja tai lukija joutuu katsomaan ulkopuolelta, kuinka ennustus käy toteen ja Oidipus kävelee suoraan ansaan.

Yksinkertaisen juonen vastakohtana on kieli ja tyyli, joka on hankalaa luettavaa. Näytelmän kieli on runomaista ja hienostuneesti muotoiltua. Lukiessa välillä ei tunnu, että juoni etenisi, sillä teksti on niin koukeroista ja kiemurtelevaa. Välillä tarina ei etene, kun taas esimerkiksi loppuratkaisu tapahtuu melko nopeastikin. Mitään ei sanota suoraan eikä tekstiä ole helppo sisäistää tämän takia. Lukeminen on siksi hidasta ja moni asia jää ymmärrykseni ulkopuolelle. Teksti on kuitenkin antiikin ajalle ominaista ja tämä näkyy esimerkiksi runomuotoisessa tekstissä sekä viittauksissa mytologiaan.

Peppi Strandberg


Lähteet:



Lähettänyt klo

1 kommentti:

  1. Unknown26. marraskuuta 2017 klo 4.25

    Kerrot molempien tragedioiden juonet selkeästi. Et vain tainnut huomata, että tilasin teksteistä vertailuesseen, jossa molemmat näytelmät olisi esitelty samassa tekstissä. Löydät kuitenkin kummastakin näytelmästä hyvin antiikin ajalle tyypillisiä piirteitä, ja varsinkin Sofokleesta kerrot näytelmän uudistajana hienosti. Oidipuksesta olisi myös helppo löytää antiikin ajan tragedioille tyypillisiä asioita (kuten hybris, hamartia, peripetia ja anagnorisis). Kurkkaapa niitä vielä termimonisteesta.

    On mahdollista käyttää blogeja omien tekstiensä lähteinä, mutta ihan ensisijaisina niitä ei ehkä kannattaisi pitää. Mieti lähteiden luotettavuutta.

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)