Kirjallisuusessee - Kuningas Oidipus

Sofokles- Kuningas Oidipus

Sofokles on yksi Antiikin ajan tunnetuimmista näytelmäkirjailijoista. Elinaikanaan hän oli jo kuuluisa ja voitti monia näytelmäkilpailuja. Edeltäjänsä Aiskhyloksen kuoleman jälkeen, Sofokles kohosi antiikin maailman tunnetuimmaksi näytelmäkirjailijaksi. Sofokles muutti kuitenkin myös näytelmiä siihen suntaan, millaisia ne nykypäivänä ovat. Sofokleen näytelmät uudistivat antiikin teatterikäsityksen. Sofokles lisäsi näyttelijöiden määrän kahdesta kolmeen, käytti ensimmäisenä skenografiaa eli maalattuja kulisseja, sekä kasvatti kuoron koon kahdestatoista viiteentoista. Tunnetuin Sofokleen näytelmistä on Kuningas Oidipus, joka lieneekin myös koko antiikin tunnetuin yksittäinen näytelmä. Toinen tunnettu näytelmä on Antigone.  

Teoksessa esiintyvät henkilöt ovat antiikin ajalle tyypillisesti Jumalia, kuninkaita ja sankareita. Kirjan keskiössä pyörii perhe, jonka isä on Theban kuningas ja kreikkalaisessa mytologiassa tunnettu jumalainen sankari Laios. Toinen päähenkilöistä on hänen vaimonsa Iokaste ja kolmas heidän poikansa Oidipus, joka on tarinan päähenkilö. Oidipus todella itsepäinen ja tekee nopeita johtopäätöksiä ilman päteviä perusteita. Hän on myös melko hidas ja vainoharhainen. Antiikin aikaan ihailtiin sankaritarinoita, mutta tässä tarinassa kaikkien rakastama rohkea sankari onkin tehnyt jotain hävytöntä ja peruuttamatonta, mikä onkin täydellinen vastakohta ihannesankarille. Tarinan kannalta merkittävä henkilö on myös sokea tietäjä Teiresias, joka kertoo tulevat tapahtuvat Oidipuksen syntyessä. Myöskään henkilökerronta ei ole perinteistä, sillä näytelmän henkilöiden tunteet sivuutetaan ja keskitytään oikeastaan vain lyriikkaan ja repliikkien tyylittelyyn. Henkilöiden arvomaailmaan ja luonteisiin on siis hankala keskittyä, ja näytelmä on muutenkin melko yksinkertainen.

Näytelmää katsoessaan Antiikissa ihmiset tiesivät juonen, joka tulee tapahtumaan ja pystyi näin katsomaan tarinaa ulkopuolelta ja näkemään, kuinka Oidipus käveli suoraan ansaan. Oraakkeli on ennustanut Teeban kuninkaalle Laiokselle, että tämän puolisonsa Iokasten synnyttämä poika surmaisi isänsä ja menisi naimisiin äitinsä kanssa. Niinpä Laios lähettää palvelijan tappamaan pojan, mutta vanhempien tahtoa vasten hän jättää sen puuhun sidottuna metsään. Korintin kuninkaan alamaiset kuitenkin sattuvat löytämään Oidipuksen metsästä ja antavat hänelle nimen Oidipus eli paksujalka, koska hänen jalkansa ovat turvonneet. Oidipus varttuu aikuiseksi, kunnes saa kuulla hänen ennustuksensa isän surmaamisesta ja äidin kanssa naimisiin menosta. Luullen Korintin hallitsijaparia vanhemmikseen Oidipus pakenee kotoaan ja tappaa matkalla Laioksen tietämättään, että tuntematon vanhus on todellisuudessaan hänen isänsä. Hänet valitaan Teeban uudeksi hallitsijaksi ja menee naimisiin leskikuningattaren kanssa, tietämättään äitinsä kanssa. Oidipus alkaa selvittämään Laioksen murhaa ja saa selville, että on itse tämän tappanut. Nyt kohtalon toteutuminen tulee kaikkien tietoisuuteen ja tämän seurauksena Iokaste hirttää itsensä ja Oidipus puhkaisee toisen silmänsä, jonka jälkeen hän lähtee maanpakoon. Samalla hänen vaimonsa, eli äitinsä, Iokaste tekee itsemurhan.

 Miljöönä kirjassa toimii Kreikka ja tapahtumat keskittyvät Theban ja Korintin kaupunkiin, joissa Oidipus asuu. Tämäkin on kreikkalaiselle kirjallisuudelle tyypillistä, että tapahtumat sijoittuvat oikeisiin kaupunkeihin. Miljöökuvaus kirjassa ei ole merkittävää, ja miljöö ei aukene paljoa kirjassa.

Näytelmän teemana voidaan pitää kohtaloa, koska sille se perustuu. Juoni pohjautuu Oraakkelin ennustukseen, ja katsoja tai lukija joutuu katsomaan ulkopuolelta, kuinka ennustus käy toteen ja Oidipus kävelee suoraan ansaan.

Yksinkertaisen juonen vastakohtana on kieli ja tyyli, joka on hankalaa luettavaa. Näytelmän kieli on runomaista ja hienostuneesti muotoiltua. Lukiessa välillä ei tunnu, että juoni etenisi, sillä teksti on niin koukeroista ja kiemurtelevaa. Välillä tarina ei etene, kun taas esimerkiksi loppuratkaisu tapahtuu melko nopeastikin. Mitään ei sanota suoraan eikä tekstiä ole helppo sisäistää tämän takia. Lukeminen on siksi hidasta ja moni asia jää ymmärrykseni ulkopuolelle. Teksti on kuitenkin antiikin ajalle ominaista ja tämä näkyy esimerkiksi runomuotoisessa tekstissä sekä viittauksissa mytologiaan.

Peppi Strandberg

Lähteet:

Kirjan johdanto
https://taavettid.wordpress.com/2013/02/21/sofokles-kuningas-oidipus/
http://todellavaiheessa.blogspot.fi/2013/09/kuningas-paksujalka.html
https://en.wikipedia.org/wiki/Oedipus_(Euripides)
https://www.shmoop.com/story-of-oedipus/summary.html

Kirjallisuusessee - Medeia

Euripides - Medeia

Euripides oli yksi antiikin aikojen kuuluisimmista tragediakirjailijoista. Näytelmissään hänellä esiintyy voimakkaita naishahmoja sekä korostusta ihmisen yksilöllisyydestä. Euripideen näytelmät olivat suosittuja jo hänen elinaikanaan, mutta ne nousivat erityisesti suosioon vasta hänen kuolemansa jälkeen. Medeia näytelmä ei saavuttanut suosiotaan välittömästi, koska tragediassa Medeia surmaa lapsensa ja pakenee tekoaan. Naisen rooli näytelmässä myös on vahvempi kuin miesten, joka ei ollut tyypillistä tuohon aikaan. Euripides kirjoitti elinaikaan 92 draamaa, tosin vain 18 niistä on säilynyt kokonaisina tähän päivään asti. Medeian lisäksi toinen tunnettu tragedia on Alkestis.

Tarinassa päähenkilö on Medeia. Hän on vahva nainen, joka osaa puhua puolestaan ja on kreikkalaisessa mytologiassa noita, vaikkei tätä sanota näytelmässä. Medeia on älykäs sekä ailahteleva, ja jopa kuningas ja hänen miehensä pelkää häntä. Medeia ei ole tyypillinen antiikin ajan henkilöhahmo hänen luonteensa takia naisena, mutta myös, koska hänet kuvataan osaltaan jopa miesten yläpuolella, sillä häntä pelättiin. Toinen henkilö on imettäjä, joka on vähäarvoinen palvelijatar. Hän on Medeian puolella todella myötäelävänä. Tarinassa on myös kuoro, joka muodostuu korinttilaisista naisista ja se on myös empaattinen imettäjän tavoin. Jason taas on kreikkalainen prinssi ja Medeian mies.

Juoni on melko yksinkertainen. Tragedia alkaa tilanteesta, jossa Jason ja Medeia asuvat Korintissa ja Jason on jo hylännyt Medeian. Vierasmaalainen Medeia karkaa kuitenkin Jasonin kanssa kotimaastaan ja menee naimisiin sekä saa kaksi lasta hänen kanssaan. Jason kuitenkin aikoo naida toisen prinsessan ja tästäkös Medeia kimmastuu. Kostoksi Jasonille Medeia tappaa korinttilaisprinsessan, tämän isän ja omat lapsensa. Tämän jälkeen hän pakenee tekoaan Ateenaan ja löytää sieltä turvapaikan.

Miljöökuvaus tarinassa jää vähälle. Tapahtumat sijoittuvat Ateenaan ja Korintiin, mutta muuta ei oikeastaan kerrota. Tämä on kuitenkin tyypillistä Antiikin ajan kirjallisuudelle jossa paikat eivät ole fiktiivisiä, vaan ne sijoittuvat sen aikaisiin keskuksiin.

Myös teemaa ja aihetta on vaikea erotella tarinasta. Petetyn vaimon kosto on kuitenkin selvästi pääteemoja tarinassa. Tämä voidaan liittää naisten asemaan, olihan antiikin aikana epätasa-arvoisempaa verrattaessa nykypäivään. Kreikkalaisessa yhteiskunnassa naisen asema mieheen oli paljon alempiarvoisempi. Esille nostettava teema on myös ei- kreikkalaisen syrjintä. Tämä tulee esille Medeian sanoessa ”a-polis”, eli maaton. Tällä tarkoitetaan kodittomuutta sekä kulttuurittomuutta, olihan Medeia ”muukalaishahmo” kreikkalaisen sivilisaation keskuksessa.

Tarina on kirjoitettu dialogimaisesti eli vuoropuheluna ja runomitassa. Mielestäni kirjaa on helppo lukea, koska keskustelevat ihmiset ovat vain kuoro, imettäjä, Jason sekä Medeia. Välillä erityisesti Medeialla on pitkiäkin monologeja. Kuoron merkitys tarinassa on suuri. Kuoron naiset neutralisoivat tilannetta ja kehottavat Medeiaa hyväksymään tilanteet. Euripideelle tyypillinen loppuratkaisu on Deus ex machina, joka tarkoittaa kuvitteellisessa teoksessa yhtäkkistä ja epäuskottavaa juonenkäännettä, jossa jokin tarinan ongelma ratkaistaan ulkopuolisella ja irrallisella tekijällä tai selityksellä. Tämä on tyypillistä antiikin ajan tragedioille ja on myös merkittävä osa kyseistä tarinaa. Kieli on selkeää eikä eroa mielestäni mitenkään ns. nykykielestä, tosin kirja on saatettu suomentaa selvemmäksi.

Peppi Strandberg

Kevätrunot

1.

Niin vihreää ja hurmioivaa,
miltei liian kirkuvaa ja
muuttolinnun laulua alkavaa.
Missä viipyy kevätpurot,
joissa ikävä hurmioi?
Missä kuollut ruoho näyttää,
raivokkaasti ikävää?

2.

Kevätpuro merkki sen,
milloin vaihtuu punainen.
Jostain kaukaa laulu raikaan,
ei muuttolinnusta vilaustakaan.
Vaihtuu värit vihreät,
mutta missä niityt vehreät?

- Apple Potti

Idässä versoo

Metrot kiitää läpi aseman

taas missasin sen aiemman

nähääks huome itikses

tai myllikän ostaril

vai miten ois vuokis

kulis ei ainakaa kävis

kosk sinne ei dösii lähtis

Peppi ja Ellen

Haiku

monet laskevat
milloin loma alkaisi:
kun vain odottaa.

Proosaruno

Proosaruno

Jos sinä menet kouluun, menenkö minä töihin. Jos sinä teet läksyt, menenkö minä myymälöihin. Jos sinä muistat ruokkia eläimet, teenkö minä ruokaa. Jos sinä laitat pöytään aterimet, odotanko että salkkarit alkaa. Jos sinä teet läksyt, niin huolehdinko minä sinusta. Jos sinä palautat kaikki ajoissa, niin aloitanko minä kaiken alusta. Jos sinä menet ajoissa nukkumaan, niin hoidanko minä hoidan kotityöt. Jos sinä heräät aamulla kouluun, niin valvonko minä aamuyöt.

~Peppi

Runot

1. Kollaasiruno
(Peppi & Ellen)

Viina varmaa vie hautaa
en haluu loppettaa-aa
me nostetaan maljaa
katsellaan huojuvaa viljaa

kaikki loppuu ainakaan
ja me keinutaan Pohjanmaan
kautta vauhtii hakemaan
ennenkun sä vaivut koomaan
muista et rikkinäisel jallupullol
on aika vaikee skoolaa



2. Sanomalehtiruno







3. Hakukoneruno
Kaikki tai ei mitään
se yhdistetään usein synkkyyteen ja vakavuuteen
hyvään ja pahaan, ikuisuuteen ja silmänräpäykseen
ei syytä kuitenkaan huoleen
nopeasti ja tunteella
vangitseva syke ja unohtumattomat melodiat
ennen kaikkea elämänjanosta
vain yhdessä ne voivat olla olemassa